Äitiys on matka, jonka varrella sattuu ja tapahtuu. Kukaan äiti ei selviä matkaltaan ilman kolhuja ja niiden laukaisemia tunteita.

Monet äidit kamppailevat häpeän ja pelkojen kanssa eikä ympäristö yleensä auta asiaa. Äidit eivät oikein saisi sen enempää valittaa kuin ylistääkään, esimerkiksi pikkuvauva-aikaa. Hyvä äiti kestää kaiken, valittamatta. Mutta meillä on kaikilla oikeus tunteisiimme ja myös niiden ilmaisemiseen. 

Kirjailija ja valmentaja Tara Lange muistuttaa podcastissamme, että emme ole tunteemme, vaikka ne meitä usein kuljettavatkin. Olemme oman laivamme kapteeneita. Tunteet ovat pelkkiä ohimeneviä aallokkoja.

Myös äiti kasvaa jatkuvasti, lapsen rinnalla

Tara painottaa myös, että äitiys on kasvamista, lasten rinnalla. Valmiiksi emme tule. Läheiset ihmissuhteet kasvattavat meitä aina eniten ja ne myös laukaisevat jyrkimmät reaktiomme. Kun tunnereaktio valtaa, sen äärelle voi pysähtyä ja miettiä, mitä tunne meille viestittää.

Tara itse tukahdutti tunteensa koska hän ei ollut tietoinen niistä. Se johti loppuunpalamiseen.

"Mä itse pelkäsin tunteitani, tukahdutin ne kaikki. Ja tein sitä samaa lapsille. Heti kun joku inahtikin niin oli suppo pyllyssä ja maissinaksu kädessä. Lapsista tuli musta riippuvaisia. Lapset ei tehneet mitään ilman mun ohjeita ja neuvoja…"

Vasta kun Tara hyväksyi ikävätkin tunteensa sellaisina kuin ne olivat, hän hyväksyi lastensakin tunteet ja reaktiot ja pääsi eroon tarpeestaan kontrolloida niitä. Hän kuvaa entistä kotiaan vankilana. Nykyisessä taas virtaa vapaus. Ihminen voi muuttua ja sen voi opettaa lapsillekin, Tara muistuttaa.

Tietoinen vanhemmuus

Tietoinen vanhemmuus tarkoittaa sitä, että pyrkii olemaan läsnä itselleen ja muille, juuri sellaisena kuin on. Se on vastuun ottamista omista tunteistaan eikä muiden syyttelyä. Me ihmiset yleensä ja äidit erityisesti olemme itseämme kohtaan paljon ankarampia kuin muita kohtaan. Kun jatkuvasti huolehtii muiden tarpeista, unohtaa helposti itsensä.

Omaan itseen on kuitenkin hyvä tutustua ja ymmärtää, millainen ihminen ja äiti oikein on. Tara kutsuu äitiyslomaa yhdeksän kuukauden äitiysretriitiksi. Se on vaihe, jonka voi käyttää itsetutkiskeluun.

Hän puhuu maskuliinisista ja feminiinistä äideistä. Maskuliinisille tärkeää on vapaus. Feminiinisille taas yhteys ja läheisyys. Kummatkin ovat OK ja meissä kaikissa on kumpiakin puolia.

Suorittavasta vanhemmuudesta voisi siirtyä joutilaaseen vanhemmuuteen. Lapsia ei tarvitse jatkuvasti hyysätä eikä varjella. Heitä ei myöskään tarvitse eikä saisikaan suojella pettymyksiltä.

Oma hyvinvointi ja lempeys itseä kohtaan

Miten sitten löytää itselleen omia pieniä hetkiä?

Kyllä niitä löytää, Tara sanoo. Jokainen meistä saa sovitetuksi 15 omaa minuuttia tai puoli tuntia päiväänsä! Se on järjestelykysymys. Jos asian järjestäminen tuntuu vaikealta, on hyvä pohtia, ovatko esteet todellisia? Vai voisiko niiden yli hypätä?

Tara kehottaa äitejä olemaan lempeitä itselleen. Heillä on myös täysi syy olla ylpeitä siitä, että he ovat saattaneet maailmaan uuden ihmisen. 

Klikkaa Kehtaanko kysyä -podcasteihin tai kuuntele Riinan ja Taran keskustelu äitiyden kielletyistä tunteista alta.