Olen koko aikuisikäni ollut urheilullinen ja pitänyt kunnostani huolta. Liikunta jäi kuitenkin hyvin pian raskaaksi tulon jälkeen, ensin pahoinvoinnin ja myöhemmin oman varovaisuuden takia. Synnytykseni oli helppo ja toipuminen menikin omasta mielestäni nopeasti. Jo kuukauden jälkeen, mieleni huusi paluuta takaisin lenkkipolulle; juoksemaan, salille, treenaamaa, mitä vain. Polte ja tahto takaisin huippukuntoon oli kova. Aloitin mielestäni rauhallisesti ja pidin mielessäni työpaikkani liikunnanohjaajan sanat: ”ei vatsalihasliikkeitä ensimmäiseen puoleen vuoteen”. Kunto koheni taas, salilla harjoitteleminen oli mukavaa ja treenit kulkivat. Aika kului, rauhallisesta alusta huolimatta alkoi mieleen hipiä ajatus siitä, ettei kaikki ollut kunnossa.

Niitä pieniä asioita; Juoksupolulla kipeytyvätkin jalkojen sijaan alavatsan lihakset. Kummitytön kanssa trampoliinilla pomppiessa luovuttaa muutaman hypyn jälkeen, koska ei uskalla ottaa sitä riskiä, että lirahtaa. Raskauden aikaiset alaselkävaivat jatkuivat ja pahenivat.

Perustukset hiekalla

Kun Riina Laaksonen tarjosi minulle mahdollisuutta lähteä kokeilemaan Kuntouta keskivartalo® -valmennusta, en miettinyt kauan. Mitä menetettävää minulla muka olisi, jos lähden kokeilemaan valmennusta, joka auttaa kehoa palautumaan ja kuntoutumaan hellävaraisesti. Valmennus vahvistaa raskauden ja synnytyksen koettelemia keskivartalon- ja lantiopohjanlihaksia lempeästi ja turvallisesti. Treenit olisi vielä nopea tehdä kiireisenkin arjen keskellä. Lähdin mielelläni mukaan.

Vahvoja perustuksia etsimässä

Ihastuin valmennuksessa ensimmäisenä sen suoritustapaan. Valmennuksen aloittamispäivän pystyi päättämään itse ja viikko-ohjelmaan sisältyi aina myös vapaapäiviä, joten yhden päivän treenaamattomuus ei kaataisi koko laivaa. Ensimmäinen viikko oli sanalla sanoen karu herätys todellisuuteen. Olin luullut lantionpohjanlihasteni olevan hyvässä kunnossa, mutta silti yksinkertaisten ja hallittujen harjoitteiden tekeminen tuotti yllättäviä haasteita. Toisella viikolla, aloin nähdä pieniä toivon pilkahduksia ja kolmannella viikolla ne ensimmäisten viikkojen tuskailut alkoivat vihdoin tuottaa tulosta. Tuntuma omaan keskivartaloon oli muuttunut selvästi parempaan suuntaan. Harjoitteiden tekeminen helpottui ja aloin tuntemaan oman kehoni taas paremmin. Aloin nauttimaan päivittäisistä harjoitteista ja siitä pienestä hetkestä, jonka omistin vain minulle. Valmennus muistutti minua ottamaan taas aikaa myös itselleni ja parisuhteellemme.

Kalliolle on helpompi rakentaa 

Harjoitteet oli helppo sovittaa osaksi päivää ja tehdä lapsen mentyä nukkumaan. Selkäkivut ovat toistaiseksi ainakin historiaa. Koen että sain suurimman avun ehdottomasti lantiopohjanlihasten harjoittamisesta ja liikkuvuusharjoituksista, joita teen edelleen muutaman kerran viikossa. Koko keskivartalon pito parani ja uskon sen myötä myös selän rasitus vähentyneen ja asennon korjaantuneen. Entäpä sitten se lirauttelu? Trampoliinilla hyppiminen ei edelleenkään ole maratonsuoritteena ensimmäisenä listallani, mutta onneksi kummityttöä ei enää tarvitse jättää kokonaan yksin hyppimään. Toivon, että olisin saanut kuulla valmennuksesta jo synnytyksen jälkeen. Uskon että monta vaivaa ja kipua olisi vältetty, jos salille säntäämisen sijasta, olisin hoitanut ensin palautumisen kunnialla ja rakentanut ne kuuluisat perutukset omalle hyvinvoinnilleni ensin.

Venla Tapper

PS. Lue lisää jo tuhansien naisten valitsemasta Kuntouta keskivartalo® -verkkovalmennuksesta. Nordic Fit Maman valmennusten avulla otat hyvinvoinnistasi huolehtimisen vaivattomasti osaksi arkeasi! ❤️